Hei taas!
Edellisestä blogi kirjoituksesta on kulunut vasta kuukausi ja elämä Markuksen kanssa ei onnistunut, hän yritti rajoittaa liikaa ystävieni näkemistä muummoassa miespuoleisten, enkä kovin tule naisten kanssa toimeen, joten suoraan sanottuna en olisi saanut nähdä ketään ystävistäni.
Tilanne Ronin kanssa taas koki positiivisen käänteen. Soitin Ronille samana iltana kun olin saanut Markuksen kanssa ero asiat kuntoon. Roni ihmetteli hieman soittoani mutta pyysi minut kahville kerroin hänelle kaiken minusta ja Markuksesta, hän ymmärti minua täysin ja juttelimme aamuyöhön asti siitä mitä meidän eron jälkeen oli tapahtunut, Roni oli saanut alkoholin käytön rajoittumaan todella hyvin ja elämäänsä muutenkin raiteilleen. Juttelimme roninkanssa monena iltana yö myöhään.
Roni kertoi minulle että katui eroamme todella paljon tutustuimme toisiemme elämään uudelleen uudessa valossa ja päätimme matalalla profiililla katsoa mitä tapahtuu. Olemme viettäneet muutamia öitä toistemme luona. Lapsille en kuitenkaan ole vielä Ronista kertonut paljoa. Toisaaltaan toivon että tämä tauko minun ja Ronin suhteelle olisi tehnyt vain hyvää, siltä se ainakin vielä näyttää, mutta aikahan sen ratkaisee, eli varovasti on edettävä sen tiedämme kumpikin.
Ronille kerroin kirjoittavani blogia "nimettömänä" mutten halunnut kertoa miten hän pääsisi lukemaan kirjoitukseni sillä en tiedä mitä hän ajattelisi tästä kaikesta mitä tänne olen kirjoittanut tai tulen kirjoittamaan.
Markuksesta vielä sen verran, että en ymmärrä miksi hän ei voi antaa minun jatkaa elämääni eteenpäin. Vähän väliä kuulen häneltä jotain herjauksia taikka ystäviltäni että mitä Markus on heille minusta puhunut, aika lapsellista, minun mielestä ettei kaikkea voi tulla maan suoraan naamatusten.
Odotan jännityksellä, ilolla ja pienellä epävarmuudella, että milloin sami taas voi puhua minulle olemme olleet jo pitkää puhumatta, tai minusta ainakin tuntuu siltä kun ei ole ollut jokapäiväistä juttu kaveria joka tuntisi minut miltein läpikotaisin. Toisaaltaan toivon ettei hän ottaisi yhteyttä pitkään aikaan minuun että hänen vaimonsa ei suuttuisi taas niin pahasti. Kumpa Sami lähettäisi minulle edes joka vuotisen joulukortin, vaikka sekin taitaa olla liikaa toivottu.
Onneksi töissä riittää tekemistä niin paljon etten kerkiä murehtimaan samista tai kenestäkään muusta, en edes itsestäni ja omista mokailuistani.
Kiitos kun luit tämän, tuntuu taas paljon paremmalta kun sain purettua ajatuksiani tänne.
Hyvää yötä kaikille! (:
